Shorinji Kempon historia Japanissa

Doshin So

Shorinji Kempo on kiinalais-japanilainen itsepuolustusjärjestelmä. Sen alkumuotoja opetettiin Kiinassa Shaolin (japaniksi Shorinji) luostarissa munkeille.

Nykyisen Shorinji Kempon perustaja, japanilainen Kaiso Doshin So (s. 10.2.1911 - k. 12.5.1980) kierteli 1920-30 -luvuilla ympäri Kiinaa opiskellen erilaisia itsepuolustustaitoja. Toisen maailman-sodan jälkeen hän palasi Japaniin ja loi Shorinji Kempon uudistamalla, kehittämällä ja systematisoimalla oppimiansa muotoja sekä liitti siihen Kongo Zen-filosofian.

Virallinen perustamisvuosi on 1947.

Seuraava teksti on suomennos WSKO:n sivuilla oleista Shodoshinin elämästä kertovista teksteistä.


Shorinji Kempon historia.

Shorinji Kempo perustettiin 1947 Japanilaisessa Tadotsun pikkukaupungissa.

Shorinji Kempon perustaja, So Doshin, kohtasi Japanin häviön toisessa maailmansodassa alueella, jota silloin kutsuttiin Mantsuriaksi (nykyisen Kiinan pohjoisosa). Siellä hän koki lyötyjen ihmisten kurjuuden ja onnettomuuden. Tapahtumia ei ohjannut ideologia, uskonto eikä moraali vaan valtioiden ja yksityisten ihmisten eduntavoittelu. Ne, joilla oli valtaa, käyttivät sitä kuin pelkkä teon mahdollisuus antaisi oikeuden toteuttaa se. Koettelemusten keskellä Kaiso näki, kuinka oikeuslaitos ja hallitus toimivat. Toiminta ei riippunut ideologisista, uskonnollisista tai poliittisista eroista vaan eroista ihmisten luonteissa ja ajattelutavoissa. Hän oli huomannut, että "kaikki riippuu yksilön laadusta".

Myöhemmin Kaiso palasi Japaniin ja huomasi maansa vajonneen sodan seurauksena turmellukseen ja ihmisten olevan henkisesti rappiolla. Palauttaakseen rakkaan kotimaansa takaisin jaloilleen hän päätti omistaa loppuelämänsä opettaakseen nuorisolle sellaisia asenteita ja selkärankaa jollaista Japani tarvitsisi. Koska tulevaisuus lepäsi nuorten varassa Kaiso pyrki kehittämään heistä henkisesti lannistumattomia ja fyysisesti vahvoja. Ihmisiä, joilla olisi hyvä itseluottamus ja rohkeutta johtaa Japanin uudelleen rakennusta. Rakentaakseen maailman, jossa jokainen voisi elää onnellisena, hän muunsi opiskelemistaan kiinalaisista ja japanilaisista taistelutaidoista yhtenäisen, ainutlaatuisen rakennelman - Shorinji Kempon.

Kaiso käytti Buddhan oppeja minästä ja Boddidharman (perusti legendan mukaan zenbuddhalaisuuden) opetuksia tuhoutumattomasta ja lannistumattomasta mielestä luoden Kongo Zenin perustan. Shorinji Kempon hän sijoitti Kongo Zenin sisälle sen pääharjoitusmuodoksi.

Ajanmittaan nämä opetukset ja tekniikat eivät kuitenkaan säilyneet uskonnon rajojen sisällä vaan Shorinji Kemposta kehittyi Tie, jota jokainen pystyi opiskelemaan kunhan vain halusivat parantaa kehon ja mielen tasapainoa, antaa arvoa kanssa ihmisilleen ja rakentaa yhdessä parasta mahdollista yhteiskuntaa luotettavien kumppaneiden kanssa. Tämä muutos tunnustettiin Japanissa ja laajasti maailmalla.

World Shorinji Kempo Organization perustettiin Shorinji Kempon kansainväliseksi kehykseksi, ja ihmiset monista eri uskonnoista, kulttuureista ja etnisistä ryhmistä ovat liittyneet siihen. Ylittäen sukupolvien ja kansakuntien luomat rajat jäsenet pyrkivät kovalla päivittäisellä harjoittelulla tulemaan ihmisiksi, jotka tuovat maailmaan rauhaa ja hyvinvointia.

Toisen maailmansodan loppu Kiinassa

15. Elokuuta 1945 Japani antautui ehdoitta liittoutuneille.

Kuusi päivää aikaisemmin, 9. elokuuta , So Doshin oli ylittänyt Kiinan rajan Japanin salaisen palvelun tehtävässä toimiessaan. Ja sodan viimeiset päivät hän oli Suiyangin kaupungissa, Neuvostoliiton ja Mansuurian rajalla (Kiinan koilisosassa). Neuvostoliitto rikkoi Japanin kanssa solmimansa hyökkäämättömyyssopimuksen 8 kuukautta ennen sen umpeutumista ja liittyi taisteluun edeten syvälle Mantsuriaan. Vaikka Japanin armeija sai tiedon Neuvostoliiton aikeista etukäteen se oli huolissaan vain omasta turvallisuudestaan, eikä ilmoittanut tulevasta muille alueella oleskelleille japanilaisille. Myös poliisi hylkäsi alueen. Täysin tietoisena Neuvostoliiton liittymisestä sotaan Japanin armeija hylkäsi yli 200 000 siirtolaista ja pakeni täysin salassa pelastaakseen itsensä. Armeijan, jonka olisi pitänyt puolustaa japanilaisia, oli tehnyt heistä oman suojansa.

Kaiso (perustaja) pakeni joidenkin asukkaiden kanssa pois raja-alueelta ja Neuvostoliiton hyökkäyksen tieltä. Matkallaan he todistivat ihmisten röyhkeyttä ja häpeämättömyyttä. Ihmiset tekivät mitä tahansa saadakseen ruokaa. He saattoivat myydä maanmiehensä saadakseen pienen palan leipää. "Jos kyse oli omasta selviytymisestä, ihmiset yrittivät kaikkensa eivätkä välittäneet ollenkaan muiden kohtalosta. Se oli iljettävä näky, raivokkaasti? ote pelkästä elämästä." Kaiso kirjasi ajatuksensa tuolloin seuraavilla sanoilla.

"Rauhallisina, hiljaisina aikoina ihmiset piilottavat perusluonteensa ja kaunistelevat esiintymistään kaikin keinoin, mutta järjestyksen romahtaessa ihmisten verinen luonne paljastaa hampaansa. Ja olipa kyse laista, asevoimista tai hallituksesta huomataan, että suurimmat erot toiminnassa johtuvat johdossa olevien ihmisten luonteesta. Vaikeuksista ja kärsimyksestä huolimatta pystyin huomaamaan tämän tosiasian."

"Tämä ei varmasti johtunut arvosta tai koulutuksesta. Kärsin kuin helvetissä, epäonnea todellakin, mutta se opetti minulle ihmisluonteen peruspiirteen, muutti näkemystäni elämästä, ja sain korvaamattoman arvokkaan kokemuksen."

"Yksilö, yksilö, kaikki riippuu yksilön laadusta."

"Vaikka maailma muuttuisi kuinka, niin kauan kuin ihmiset elävät maapallolla ja asioita hoitavat "yksilöt", niin todellisen rauhan voi saavuttaa vain muuttamalla mahdollisimman monta ihmisiä, yksi kerrallaan, jotka pursuavat rohkeutta, oikeudentuntoa sekä anteliaisuutta ja jotka ovat vahvoja, suoraselkäisiä ja kohteliaita. Tämän minä oivalsin tuskallisen selkeästi."

Kokemus muutti Kaison näkemystä elämästä ja johti lopulta Shorinji Kempon perustamiseen. Matkallaan, joka johtaisi hänet takaisin Japaniin, Kaiso lupasi itselleen, että jos hän selviäisi, hän vaikka avaisi yksityiskoulun, jos se olisi välttämätöntä kehitettäessä nuorille oikeudentajua, rohkeutta ja myötätuntoa.